Maailman luonnonsäätiön toiminta

Maailman luonnonsäätiö WWF (World Wide Fund for Nature) on kansainvälinen valtioiden viranomaisista riippumaton organisaatio, joka perustettiin vuonna 1961. Maailman luonnonsäätiön toiminta tähtää villieläinten suojeluun ja se pyrkii vähentämään ihmisen vaikutusta ympäristöön. WWF on julkaissut vuodesta 1998 alkaen kahden vuoden välein Living Planet -raportin, joka perustuu Living Planet -indeksiin ja ekologisen jalanjäljen laskelmiin.

Maailman luonnonsäätiö on maailman suurin luonnonsuojelujärjestö, jolla on maailmanlaajuisesti yli viisi miljoonaa tukijaa. Sillä on toimintaa yli 100 maassa, joissa järjestö tulee noin 1 300 erilaista suojelu- ja ympäristöprojektia. Säätiö saa rahoituksestaan yli puolet yksityishenkilöiltä. Tällä hetkellä suuri osa säätiön työstä keskittyy suojelemaan neljää eliöyhteisöä eli biomia, jotka sisältävät valtaosan maapallon biodiversiteetistä. Nämä biomit ovat valtameret ja rannikot, metsät ja makean veden ekosysteemit. Maailman luonnonsäätiö keskittyy lisäksi muun muassa uhanalaisten lajien suojeluun, kestävään tuotantoon ja ilmastonmuutokseen.

Säätiön historia

Vuonna 1960 julkaistiin The Observer -lehdessä brittiläisen biologin ja kirjailijan Julian Huxleyn artikkeli hänen kokemuksistaan Afrikan matkallaan. Huxley oli eritoten huolestunut Tansanian ja Zimbabwen alueiden tilasta. Artikkeli herätti lintutieteilijä Peter Scottin ja Guy Mountfortin sekä liikemies Victor Stolanin mielenkiinnon. Stolan ehdotti Huxleylle varainkeräystä Afrikan luonnonsuojelua varten. Seuraavana vuonna luonnosteltiin Lontoossa ehdotus järjestöstä, jonka varat käytettäisiin luonnonsuojeluhankkeisiin. World Wildlife Fund (WWF) niminen järjestö perustettiin auttamaan sukupuuton partaalla olevia lajeja ja auttamaan luonnon tilannetta keräämällä rahaa luonnonsuojeluun. WWF:n logo syntyi Lontoon eläintarhaan saapuneen Chi-Chi-nimisen isopandan innoittamana.

Ensimmäisten kolmen toimintavuoden aikana WWF keräsi ja lahjoitti suojeluprojekteihin lähes kaksi miljoonaa dollaria. WWF herätti ajatuksen luonnonsuojelun merkityksestä monien länsimaalaisten ihmisten ajatusmaailmassa, ja suurin osa lahjoituksista tulikin yksityishenkilöiltä. WWF:n ensimmäisiä avustuskohteita olivat Sveitsin luonnonsuojeluliitto sekä Charles Darwin Foundation, joka oli perustettu Galápagossaarten suojelemiseksi. WWF auttoi Galápagossaarten kansallispuiston ja Espanjan Doñanan kansallispuiston perustamisessa.

1970-luvulla WWF kampanjoi muun muassa sademetsien, tiikerien, mertensuojelun ja sarvikuonojen puolesta. 1980-luvulla säätiön kannattajien määrä oli kasvanut jo miljoonaan. WWF laati Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton ja YK:n ympäristöohjelman kanssa asiakirjan, jota kutsuttiin Maailman luonnonsuojelun strategiaksi. Siinä pohdittiin keinoja, joiden avulla voitaisiin luoda maailma, jossa ihmisten, eläinten ja kasvien olisi hyvä elää yhdessä. Samalla vuosikymmenellä ryhdyttiin myös muuntamaan köyhien maiden velkoja luonnonsuojeluun suunnatuiksi varoiksi, mikä mahdollisti suojeluhankkeiden rahoittamisen köyhemmille alueille, kuten Filippiineille, Sambiaan ja Boliviaan. Vuonna 1986 säätiön nimi World Wildlife Fund muutettiin muotoon World Wide Fund For Nature.

WWF:n toiminnan pääalueet

WWF:llä on toiminnassaan tiettyjä painopistealueita, joihin säätiö työskentelyssään keskittyy. Nämä painopistealueet ovat: merien ja sisävesien suojelu, uhanalaisten avainlajien suojelu, metsien suojelu, ilmastonmuutoksen ehkäisy ja kestävän kehityksen edistäminen.

Merien suojelemisessa WWF:n toiminta tähtää rehevöitymisen hidastamiseen, öljyonnettomuuksien ehkäisemiseen sekä eläinlajien suojelemiseen muun muassa suojelualueisen perustamisen kautta. Sisävesien suhteen toiminnan tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden edistäminen muun muassa kosteikkojen, järvien ja jokien alueilla.

Suomen WWF pyrkii Itämeren rehevöitymisen vähentämiseen ja uhanalaisten lajien kuten esimerkiksi kiljuhanhien suojelemiseen. Muita suomalaisia uhanalaisia lajeja ovat muun muassa saimaannorppa ja ahma. Säätiön mukaan useiden lajien elinympäristöt ovat vaarassa tuhoutua ja niitä uhkaa esimerkiksi salametsästys ja laiton kauppa se ympäristömyrkyt. Maailmanlaajuisesti WWF pyrkii suojelemaan muun muassa valaita ja isopandoja.

Sademetsien suojelu aloitettiin 1970-luvulla, jonka jälkeen useasta Afrikan, Kaakkois-Aasian ja Etelä-Amerikan sademetsäalueesta on tehty tuloksekkaasti suojelualueita. Merten- ja metsiensuojelukampanjoiden yhteydessä on saatu kasvatettua menestyksekkäästi muun muassa Aasian tiikerikantaa ja saatu kiinni miljardien dollareiden arvosta laittomasti pyydystettyjä villieläimiä ja uhanalaisia kasveja.

Comments are closed.