Metsästys leijonien suojelun nimissä osa 1

Huolimatta Afrikan leijonien määrän tunnetusti dramaattisesta romahtamisesta, trofeemetsästäjät väittävät, että heidän toimintansa edesauttaa lajin yleisessä suojelemisessa. He perustelevat tämän näkemyksen taloudellisesta näkökulmasta – metsästysmuistojen maksut maksetaan hallituksille ja metsästysoikeusmaksut maksetaan maanomistajille, joihin sisältyy muun muassa yhteisöjä. Jos leijonat nähdään tulonlähteenä, metsästäjien mukaan hallitukset ja yhteisöt saattavat antaa anteeksi petojen verottaman karjan ja sietää leijonien läsnäoloa paremmin kansallispuistojen ja suojelualueiden ulkopuolella. Tätä mantraa on toistettu niin usein, että se on saattanut saada kannatusta metsästäjäyhteisön ulkopuolellakin.

Metsästys leijonien suojelun nimissä osa 1

Onko tämä väite todenmukainen

Yksi tapa tarkastaa, onko tällä väitteellä totuuspohjaa, on tutkia kansainvälistä uhanalaisten eläin- ja kasvilajien kauppaa koskevaa yleissopimusta eli CITES:iä (Convention on International Trade in Endangered Species of Wild Fauna and Flora) ylläpitävän organisaation julkaisemia vientilukemia. Tämä järjestö perustettiin sääntelemään kansainvälistä kauppaa lukuisten eri lajien suhteen, mikä on vuositasolla yli miljardin dollarin kansainvälistä liiketoimintaa. Koska leijonat luokitellaan tällä hetkellä CITES:n listalla uhanalaisiksi, kaikki leijonia koskevat viennit ja tuonnit (elävät eläimet, trofeet, nahat, luut ja jopa tieteelliset näytteet) tarvitsevat luvan hankkimisen ja tietojen tallentamisen. Järjestelmä ei ole täydellinen ja kaikkien CITES:n listaamien lajien kohdalla tapahtuu yhä laitonta kauppaa, mutta se antaa silti hyvän arvion siitä laajuudesta, jossa leijonista saatuja metsästysmuistoja lennätetään savanneilta trofeesaleihin.

Afrikassa oli 1960-luvulla arviolta yli 200 000 leijonaa

Vuonna 2004 hollantilaisen Leidenin yliopiston tutkija Hans Bauer sekä IUCN:n Afrikan leijonia tutkivan työryhmän jäsen Sarel van der Merwe julkaisivat tutkimuksen vapaana elävien Afrikan leijonien lukumäärästä. Heidän tutkimuksensa oli yksityinen yritys saada arvio jäljellä olevien villien leijonien lukumääristä Afrikassa, ja tutkimusta varten he haastattelivat yli sataa ihmistä vuonna 2002. Haastateltaviin kuului tutkijoita, metsänvartijoita ja asiaan vihkiytyneitä henkilöitä. Tutkimuksen varovainen arvio mantereen leijonien määrästä asettui välille 16 500 ja 30 000 yksilöä, mihin sisältyy kaikenikäiset leijonat, aikuiset urokset, naaraat, nuoret aikuiset ja pennut. Tutkijat myöntävät, että kaikkia alueita ei katettu tutkimuksessa ja että 70 % heidän tiedoistaan ei perustunut varsinaisiin laskentoihin, vaan valistuneisiin arvauksiin leijonien määrästä. He tekivät dataansa luottamusarvioita, mikä johti niin suureen hajontaan 16 500–30 000 yksilöstä. Heidän tietonsa säilyi ainakin vuosikymmenen ajan parhaana yksityisenä arviona.

Afrikassa oli 1960-luvulla arviolta yli 200 000 leijonaa

Lisätutkimukset

Toinen tutkimus, jota johti Philippe Cardonnet metsästystä lobbaavan Safari Club Internationalin tukemana, arvioi vuonna 2002 leijonien enimmäismääräksi jopa yli 47 000 yksilöä käyttäen samoja menetelmiä ja sisältäen jälleen kaikenikäiset ja molemman sukupuolen yksilöt. Tätä tutkimusta ei julkaistu tieteellisessä julkaisussa, eikä sitä niin ollen ole vertaisarvioitu muiden tutkijoiden toimesta sisällön uskottavuuden arvioimiseksi, ja tästä syystä se on saanut kritiikkiä IUCN:ltä. Kun saavuttiin 2010-luvulle, vajaa vuosikymmen näiden arvioiden julkaisemisesta leijonien lukumääristä, oli jo yleisesti hyväksytty arvio, että leijonia oli vähemmän kuin 20 000 yksilöä jäljellä koko mantereella. Leijonien populaatioista ainoastaan viidessä on riittävä määrä yksilöitä, että ne voi arvioida pitkällä tähtäimellä elinvoimaisiksi laumoiksi. Syitä tälle jatkuvalle yksilöiden määrän laskulle ovat näkemysten mukaan muun muassa konfliktit koko ajan kasvavien ihmisten ja karjan populaatioiden kanssa, leijonien luonnollisen saaliskannan pohjan katoaminen, altistuminen kotieläinten sairauksille, kuten penikkataudille ja nautatuberkuloosille – mutta trofeemetsästyksen aiheuttamasta paineesta ei ole ollut puhetta. Tämän artikkelisarjan toisessa osassa tarkastellaan tarkemmin villien leijonien metsästysmuistojen vientiä ja määrää, sekä trofeemetsästyksen kohteita.

Comments are closed.