Metsästys leijonien suojelun nimissä osa 2

Vuoden 2002, jolloin tehtiin viimeisimpiä arvioita jäljellä olevista villeistä leijonista, ja vuoden 2008 välillä, jolloin paras luotettava data CITES:n kirjaamista vientimääristä Afrikasta päättyy, mantereelta vietiin kaikkiaan 4 249 leijonatrofeeta. Villien leijonien kategoria on tarpeellinen, koska Etelä-Afrikassa metsästäjä, jotka vietä trofeita CITES:n lupien alaisuudessa, voivat ampua myös vankeudessa kasvatettuja leijonia suljetulla alueella.

Vaikka pohjaksi otettaisiin Chardonnetin vuonna 2002 tekemä erittäin optimistinen arvio 47 000 leijonasta Afrikassa, 4 249 leijonan vienti olisi siinäkin määrässä erittäin merkittävä. Metsästäjiä kielletään yleisesti ampumasta naaraita, ja pentujen vieminen trofeena kotiin olisi nolostuttavaa, joten he metsästävät yleensä pääosin uroksia. Vain harvat syntyneet urosleijonat saavuttavat aikuisuuden – hankalaan matkaan pennusta aikuiseksi sisältyy esimerkiksi kohtaamisia paikallisten lauman urosten kanssa niiden vaellusvaiheessa. Botswanassa alueen leijonista noin 15 % on aikuisia uroksia, metsästäjien mieluisimpia trofeekohteita.

Metsästys leijonien suojelun nimissä osa 2

Tämä suhdeluku tarkoittaa, että vuonna 2002 hollantilaisen Bauerin ja Van der Merwen leijonien enimmäismäärän arvioiden mukaan koko Afrikassa oli vain 4 500 potentiaalista aikuista urospuolista trofeeleijonaa. Chardonnettin arvioiden mukaan niitä saattoi olla enintään 7 000 yksilöä. Kenties metsästäjät ampuvat myös nuorempia uroksia, mutta silti 4 249 vietyä leijonaa ennustaa merkittävää vähennystä kannassa. Luultavasti myös muita leijonia on ammuttu, sillä sisäisiä trofeemetsästyksen määriä ei taltioida CITES:n tietokantaan.

Missä nämä leijonat ammuttiin

Vuosien 2002 ja 2007 välillä 1 112 trofeeta tuotiin Tansaniasta, 935 Etelä-Afrikasta, 459 Zimbabwesta, 283 Sambiasta ja 97 Mosambikista, mitkä muodostivat viisi suurinta vientimaata leijonatrofeiden osalta. Bauerin ja Van der Merwen tarjoamien lukemien perusteella tämä osoittaisi, että Tansania vei 13 % heidän vuoden 2002 arvioidusta populaatiostaan, Etelä-Afrikan viennin osuus oli 32 %, Zimbabwen 14 % ja Mosambikin osuus 11 %. Leijonat eivät yksinkertaisesti pysty jatkamaan sukuaan riittävän nopealla tahdilla pystyäkseen pitämään yllä tämän kaltaista aikuisten urosten häviämistä, mikä tarkoittaa, että resursseja syödään tyhjäksi sen sijaan, että niitä pidettäisiin yllä kestävän kehityksen kannalta. Ei ole ihme, että Minnesotan yliopiston tutkija Craig Parker on tullut tutkimuksissaan tulokseen, että leijonakannat alueilla, joilla niitä metsästetään, tippuvat nopeammin kuin alueilla, joilla niitä ei metsästetä.

Minne trofeet vietiin

Tilastojen mukaan yli 2 000 trofeeta vietiin Yhdysvaltoihin, yli 300 Espanjaan, lähes 200 Ranskaan, Saksaan ja Meksikoon kuhunkin. Isoon-Britanniaan tuotiin vuosien 2002 ja 2008 välillä 49 villien leijonien trofeeta. Muita maita, joihin trofeemetsästäjät veivät metsästysmuistoina ampumiaan leijonia, olivat Ruotsi, Norja, Venäjä, Tanska, Portugali, Saudi-Arabia ja Yhdistyneet Arabiemiraatit, ja lista jatkuu vielä pitkänä.

Minne trofeet vietiin

CITES:n tilastot kertovat selkeästi erilaisen tarinan kuin metsästäjien versiosta saa ilmi. Lajimäärältään vapaapudotuksessa olevan lajin ei pitäisi kohdata ylimääräisiä tappoja trofeemetsästäjien osalta. Leijonilla on monimutkainen sosiaalinen järjestelmä, jossa uroksilla on rooli pentujen selviytymisen varmistamisessa. Näillä vientimäärillä nämä merkittävät suvunjatkamisen ongelmat voivat osoittautua leijonalaumojen tuhoksi. Että leijonien selviytyminen Afrikassa voidaan turva, on tehtävä paljon asioita sen eteen. Tällä hetkellä suojelluilla alueilla eläviä populaatioita on tarkkailtava huolellisesti. Uusia lainsäädännöllisiä suojeltuja alueita on lisättävä maissa, joissa aiemmat ongelmat tai nykyinen poliittinen epävakaus on vaikuttanut negatiivisesti näihin alueisiin. Luontoa kuluttamaton valokuvausturismi, vaikkakin se tuo omat alaan liittyvät ongelmansa, on yhä taloudellinen vaihtoehto tuhoavalle metsästykselle. Lisäksi leijonat tarvitsevat suuremman alueen vapaata vaellusmaata ja kansainvälistä suojelua. Vaikka Afrikan leijonien määrän pienenemiselle on monia syitä, jatkuva trofeemetsästys ei edesauta pitkän tähtäimen selviytymistä.

Comments are closed.