Suojellut metsät Suomessa

Suomi on metsäinen maa, joka kuuluu pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen. Koko maan pinta-alasta metsätalousmaata on lähes 80 prosenttia ja vesistöjä 10 prosenttia. Erilaisten määritelmien mukaan metsää on Suomessa 20–22 miljoonaa hehtaaria eli noin neljä hehtaaria jokaista suomalaista kohti, kun Euroopan keskiarvo on noin 1,3 hehtaaria. Kaiken kaikkiaan Suomi on Euroopan metsäisin maa.

Suomalaiset elävät metsästä

Metsällä on aina ollut merkittävä rooli suomalaisille, sieltä on hankittu ruokaa ja toimeentuloa satojen ja jopa tuhansien vuosien ajan. Metsistä on poimittu marjoja, sieniä ja muuta ravintoa, siellä on harrastettu metsästystä, puuta on kaadettu rakentamista ja lämmitystä varten. Viime vuosikymmeninä metsäteollisuuden merkittävimpiä tuotteita ovat olleet paperiteollisuuden tuotteet. Metsänhoito ja puuston kasvaminen ovat Suomessa hyvällä mallilla, mutta talousmetsien hoitamisen lisäksi metsiä on suojeltava hakkuilta muun muassa luonnon biodiversiteetin säilymisen vuoksi.

Puu- ja paperiteollisuuden suuri rooli suomalaisessa yhteiskunnassa on puhuttanut myös metsien suojelun tarpeen suhteen. Suomen metsä- ja kitumaan pinta-alasta on suojeltua metsää kaikkiaan 12 prosenttia eli yhteensä 2,7 miljoonaa hehtaaria. Tähän sisältyvät sekä lakisääteisen suojelualueen metsät, joita on yhteensä 2,4 miljoonaa hehtaaria eli 10,6 prosenttia metsistä, sekä 0,3 miljoonaa hehtaaria eli 1,5 prosenttia erilaisia talousmetsien monimuotoisuuden suojelukohteita.

Suojeltua metsää on eniten Lapissa

Jotkut metsien luontokohteista nähdään niiden monimuotoisuuden tai joidenkin tiettyjen eliölajien olemassaolon säilymisen kannalta niin merkittäviksi, että nämä alueet on rauhoitettu lailla. Talousmetsien suojelusta voi saada myös rahallista korvausta. Näin ollen metsänomistajat voivat huomioida metsän luontoarvot vielä paremmin jättämällä metsän käsittelyn ulkopuolelle muut arvokkaat elinympäristöt. Lakien vaatimia rajoituksia laajamittaisempaan suojeluun kannustavat myös metsäsertifikointikriteerit.

Suurin osa Suomen suojelluista metsistä sijaitsee Pohjois-Suomen alueella Lapissa, Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Näillä alueilla on kaikkiaan 2,2 miljoonaa hehtaaria suojeltua metsää, mikä on lähes viidesosa alueen kokonaismetsäalasta. Lapin alueella suojeltua metsää on suhteellisesti eniten, yli 27 prosenttia metsäalasta, kun taas Etelä-Suomessa vastaava luku on alle 5 prosenttia. Suojelluista metsistä hieman alle 90 prosenttia sijaitsee valtion mailla, mutta etelää päin mentäessä myös yksityisomisteisten metsien suojelualueiden suhteellinen osuus kasvaa.

Lakisääteinen ja vapaaehtoinen suojelu

Metsien suojelussa käytetään perusteena metsälakia tai luonnonsuojelulakia. Lailla säädetyt luontokohteet turvataan metsien käsittelyltä esimerkiksi rajaamalla ne hakkuita suunnitellessa leimikon ulkopuolelle. Näiden lailla säädettyjen luontokohteiden huomioimisen vastuu on metsänomistajalla. Luontokohteiden sijainnin voi tarkastaa kysymällä Metsäkeskuksesta tai käyttämällä Metsään.fi-palvelua. Metsätiloilla saattaa olla myös kohteita, jotka ovat jääneet huomioimatta kartoituksissa. Metsänomistaja voi hakea metsätalouden ympäristötuelta korvauksia suojelukohteiden säästämisestä aiheutuviin kustannuksiin.

Suomessa suurin osa tiukasti suojelluista metsistä sijaitsee luonnonsuojelulain mukaan perustetuilla luonnonsuojelualueilla. Suojeltuja metsiä on runsaasti myös suojeluohjelmissa perustettavaksi luonnonsuojelualueiksi varatuilla alueilla ja erämaa-alueilla. Tiukasti suojelluilla metsäalueilla ei harjoiteta ollenkaan metsätaloutta. Pääasiallisena suojelukeinona metsälaissa käytetään monimuotoisuuden kannalta hyvin tärkeiden elinympäristön suojelua rajaamalla ne osittain tai kokonaan metsätaloustoimien ulkopuolelle.

Vaikka lakikohteiden määrä suojeltujen metsien osalta onkin suurin, voi metsäalueita suojella myös niitä laajemmin oma-aloitteisesti, mihin kannustetaan muun muassa valtion maksamilla tuilla. Metsänomistaja voi solmia yhdessä Metsäkeskuksen kanssa kymmenen vuoden mittaisen määräaikaisen ympäristötukisopimuksen. Kun metsä on suojeltu määräaikaisesti, se pysyy yhä metsänomistajan hallussa, mutta metsän käyttö jätetään metsätalouden ulkopuolelle suojelun ajaksi. Tästä maksettava korvaus perustuu suojeltavan alueen puuston laskennalliseen arvoon. Metsän suojelun ohessa voidaan sopia tehtäväksi myös erilaisia luonnonhoitotöitä, kuten vaikkapa alueella olevan lähteen tai korpimetsän ennallistamista. Myös tähän voi hakea rahoitusta ympäristötuen kautta. Pysyvää suojelua varten metsään voi perustaa yksityisen luonnonsuojelualueen tai myydä metsän suojelualueeksi.

Comments are closed.