Useat australialaiset kasvilajit uhkaavat kadota

Australian uhanalaisesta kasvistosta tehdyn suuren tutkimuksen mukaan yli 50 paikallista kasvilajia on sukupuuton uhan alla seuraavan kymmenen vuoden aikana. Vain kaksitoista näistä lajeista on listattuna kriittisesti uhanalaisiksi kansallisen ympäristölain mukaisesti ja 13 lajia ei esiintynyt uhanalaisten lajien listoilta lainkaan. Australialaisessa kasvillisuustieteen lehdessä hiljattain julkaistun tutkimuksen takana olevat tutkijat kertovat, että tulokset osoittavat Australiassa olevan tarvetta miettiä uudelleen uhanalaisten lajien listaa. Tämä tutkimus oli ensimmäinen suuri arvio Australian uhanalaisista kasveista yli kahdenkymmenen vuoden aikana. Australian kansallisen uhanalaisten lajien luettelon kasvien osuus on noin 70 %, joita on listattuna yli 1 300 lajia joko kriittisesti uhanalaisiksi, uhanalaisiksi tai haavoittuvaisiksi. Tutkimusryhmä tarkasteli lajeja, jotka täyttivät kriteerit joko kriittiseksi tai uhanalaiseksi lajiksi kansallisella tai osavaltiotasolla, niiden yleisyyden tippumisen arvioimiseksi.

Useat australialaiset kasvilajit uhkaavat kadota

Tutkimuksen toteuttaminen

Tutkijat tekivät tämän tarkastelemalla kaikkea saatavilla olevaa kirjallisuutta kasveista, kuten palautussuunnitelmia, suojeluneuvoja ja vertaisarvioitua tutkimustyötä, ja tekemällä haastatteluja 125 kasvitieteilijän, ympäristötieteilijän ja maanomistajan kanssa, joilla on asiantuntijuutta tietyistä maantieteellisistä alueista tai lajeista. Tutkimuksessa käsiteltiin 1 135 lajia, joista 81 löydettiin haastatteluprosessin aikana, jotka olivat kelvollisia kriittisesti uhanalaisten tai uhanalaisten lajien listalle, mutta eivät vielä olleet siellä. Tutkimuksessa havaittiin, että 418 kasvilajia oli jatkanut vähentymistään määrien mukaan ja vielä 265 lajin suhteen oli riittämätön määrä tietoa saatavilla niiden tilan arvioimiseksi. Tutkijoiden päätelmä oli, että 55 lajia oli suuressa riskissä kuolla sukupuuttoon seuraavien 10 vuoden aikana, koska niitä oli jäljellä alle 250 yksittäistä kasvia yhdessä ainoassa populaatiossa. He huomasivat, että vain 12 kaikkein harvinaisimmista lajeista löytyi kriittisesti uhanalaisten lajien kansalliselta listalta ja 13 lajia ei ollut lainkaan listattuna. Tutkijat sanoivat, että he löysivät myös 56 kasvilajia, jotka ovat tällä hetkellä kriittisesti uhanalaisten lajien listalla, mutta joiden määrässä he eivät nähneet pudotusta tai joiden määrä oli joko vakaa tai jopa kasvussa. Tutkimuksessa sanottiin, että tässä vaiheessa on selkeä tarve arvioida uudelleen ja standardisoida nykyiset listat ja luoda yhtenäiset linjaukset lajien uhanalaisuuden luetteloinnille. Lisäksi on tarve kerätä systemaattista, toistettavaa kenttädataa useimmista lajeista, että voidaan varmistaa epäillyt ja ennakoidut supistumiset ja tarjota vahvemman pohjan suojelutoimiin investoimiselle.

Luettelot ovat puutteellisia

Tutkimuksen tekijät lisäsivät, että luettelon koko lajeista, jotka tunnettiin liian heikosti niiden uhanalaisuusluokituksen riittävään arviointiin, korostaa tarvetta lisätutkimuksille ja tarkkailulle, ja että se oli luultavasti pelkkä arvio mahdollisesti uhanalaisten lajien määrästä. Queenslandin yliopiston jatko-opiskelija ja tutkimuksen johtaja Jennifer Silcock sanoi, että useat suurimmassa riskissä olevista lajeista olivat keskittyneet tietyille alueille.

Luettelot ovat puutteellisia

Näihin alueisiin kuuluivat Lounais-Australian vehnävyöhyke, kaakkoinen Queensland ja Sydneyn alue, jossa nopea kaupungistuminen on vaikuttanut kasvilajeihin, sekä kaakkoinen Etelä-Australia ja Victoria, josta maanviljelys on hävinnyt suurilta osin. Monet kaikkein uhanalaisimmista lajeista ovat pensaita ja Etelä-Australiassa orkideoita, ja joidenkin lajien jäljellä olevat populaatiot ovat pieniä, koska ne ovat keskittyneet yksittäisille alueille teiden varsilla. Silcock sanoi, että joillekin lajeille sukupuuttoon pyyhkiminen vaatisi vain vahingossa yli ajamisen tielanalla, sillä jotkut kasvualueet ovat vain pari metriä leveitä. Suurimpia uhkia useimmille lajeille ovat niiden elinalueiden tuhoaminen ja rakentaminen, taudit ja erityisesti vain pieniä sinnitteleviä populaatioita uhkaavat rikkakasvien elintilan valtaaminen. Tutkimuksessa vaaditaan keskitettyä, kohdennettua ja tehokasta toimintaa lajien elvyttämiseksi, kuten parempaa elinalueiden suojelua. Silcockin mukaan tutkimus osoittaa kuitenkin, etteivät monetkaan kasvit ole samalla tiellä tuhoon kuin useat australialaiset eläinlajit tällä hetkellä ovat.

Comments are closed.