Yellowstone – maailman vanhin kansallispuisto

Yellowstone on suurimmaksi osaksi Yhdysvaltojen Wyomingin osavaltion sekä osittain Idahon ja Montanan alueilla sijaitseva maailman vanhin kansallispuisto, jonka pinta-ala on 8 983 neliökilometriä. Kansallispuisto perustettiin Yhdysvaltain kongressin toimesta, ja presidentti Ulysses S. Grant allekirjoitti Yellowstonen kansallispuistoa koskevan lakiesityksen 1. maaliskuuta 1872.

Yellowstone oli Yhdysvaltojen ensimmäinen kansallispuisto, jota pidetään yleisesti myös maailman ensimmäisenä kansallispuistona. Yellowstone tunnetaan villieläimistään ja sen moninaisista geotermisistä ominaisuuksista, kuten esimerkiksi alueella sijaitsevasta Old Faithful -geysiristä, joka on eräs puiston suosituimmista nähtävyyksistä ja mahdollisesti maailman tunnetuin geysir. Puisto sisältää useantyyppisiä ekosysteemejä ja sen luonto on hyvin monipuolinen. Kansallispuiston alueella on muun muassa kanjoneita ja vesiputouksia, ja se sijaitsee supertulivuoren päällä. Tämä geologisesti aktiivisen alueen tulivuori tunnetaan nimellä Yellowstonen kaldera.

Alkuperäiset amerikkalaiset ovat eläneet Yellowstonen alueella jo vähintään 11 000 vuoden ajan. Alueelle tehtiin ensimmäisiä tutkimusmatkoja vasta 1860-luvun loppupuolella, mutta siellä oli vieraillut satunnaisesti jo valkoihoisia 1800-luvun alkupuolella. Alueen julistamista suojelukohteeksi alettiin miettiä pian tutkimuksen käynnistymisen jälkeen. Kansallispuiston hallinta ohjattiin aluksi sisäministeriölle, kunnes Yhdysvaltain armeija määrättiin alueen valvojaksi 30 vuoden ajaksi 1886–1916. Vuonna 1917 kansallispuisto annettiin edellisvuonna luodun National Park Servicen hallintaan. Alueelle on rakennettu satoja rakennelmia, jotka on suojeltu niiden arkkitehtonisen ja historiallisen merkityksen takia.

Alue ja geologia

Yellowstonen kansallispuiston lähes yhdeksän tuhannen neliökilometrin alue kattaa järviä, kanjoneita, jokia ja vuoristoa. Alueella sijaitseva Yellowstonen järvi on yksi Pohjois-Amerikan suurimmista ylätasangoilla sijaitsevista järvistä, joka sijaitsee Yellowstonen kalderan keskellä. Kaldera on aktiivinen tulivuori ja samalla koko mantereen suurin supertulivuori. Tulivuori on purkautunut viimeisen kahden miljoonan vuoden aikana useita kertoja valtavalla voimalla. Vulkaanisesta toiminnasta purkautunut laava ja kivet kattavat lähes koko Yellowstonen alueen. Puisto kuuluu laajempaan Yellowstonen ekosysteemiin, joka on suurin lähes koskematon ekosysteemi maapallon pohjoisella pallonpuoliskolla. Vuonna 1978 Yellowstone nimitettiin UNESCO:n maailmanperintökohteeksi.

Alueella on havainnoitu satoja eri lajeja nisäkkäitä, lintuja, kaloja ja matelijoita. Näihin sisältyy myös runsaasti erilaisia uhanalaisia lajeja. Valtavat metsät ja ruohoalueet sisältävät myös ainutlaatuisia kasvilajeja. Yellowstonen kansallispuisto on Yhdysvaltojen suurin ja tunnetuin suurten nisäkkäisen elinalue, jossa elää harmaakarhuja, susia sekä vapaasti laiduntavia biisoneita ja hirviä. Pohjois-Amerikassa esiintyy vuosittain metsäpaloja, joista eräs tuhoisimmista oli vuoden 1988 suuri metsäpalo, jossa paloi lähes kolmasosa koko puistosta.

Yellowstonen kansallispuisto on Yhdysvaltojen suosituimpia kansallispuistoja ja erittäin suosittu turistikohde. Alueella vierailee vuosittain yli 3,5 miljoonaa kävijää. Puisto tarjoaa runsaasti erilaisia aktiviteetteja, kuten patikointia, telttailua, veneilyä, kalastusta ja vuorikiipeilyä. Vaellusreittejä on yli 1 500 kilometriä. Suurimpien geotermisten nähtävyyksien sekä eräiden järvien ja vesiputousten luo johtaa päällystettyjä teitä.

Suojelu

Kun Yellowstonen kansallispuisto perustettiin, se tehtiin alueen geysirien ja kuumien lähteiden kaltaisten vulkaanisten piirteiden ja alueiden vuoksi. Alueella eläviä villieläimiä ei tuossa vaiheessa vielä osattu arvostaa, vaan niitä metsästettiin laajalti myös kansallispuiston alueella sen henkilökunnan toistuvista kielloista huolimatta. Salametsästys saatiin kuriin vasta armeijan otettua puiston hallintaansa vuonna 1886. Vuodesta 1918 lähtien Yhdysvaltain National Park Service on kantanut vastuun puiston suojelemisesta. Puistoa suojeltiin ensimmäisinä vuosikymmenenä muita eläinlajeja suosivasti. Alueen sudet hävitettiin kokonaan 1910- ja 1920-lukujen aikana, että puiston vapitikanta säilyisi vahingoittumattomana. Myös metsän jokavuotisia tulipaloja sammutettiin, koska ne nähtiin metsää tuhoavina. 1960-luvulta eteenpäin kuitenkin tajuttiin, että suojelutoimet olivat lähinnä ainoastaan haitallisia. Metsäpalot ja petoeläimet kuuluivat luonnon ekosysteemiin ja pitivät alueen tasapainossa. Nykyään puiston luonnon toimintaan pyritään olemaan puuttumatta lainkaan.

Comments are closed.